Tampere-rakkaus

Menin lukioon koska mulla ei ollut hajuakaan siitä mitä mä isona haluaisin olla. Kolmen vuoden päästä kaikki olisi päivänselvää. Laittaisin hakupaperit ylppärikeväänä vetämään juuri siihen korkeakouluun ja juuri siihen kaupunkiin joka olisi siinä vaiheessa päätetty. Abivuoden syksyllä panikoin, että vielä on puoli vuotta aikaa keksiä edes jotain ja samalla selailin mollin sivuja kaupan kassaduunien toivossa.

Päätin aloittaa abin pään sisälle sukeltamisen seikkailemalla kolmen vuoden päähän omalla Facebook-seinälläni. Se oli sitä aikaa, kun Facebookiin kirjoittelu oli vielä coolia muidenkin kuin keski-ikäisten sukulaisteni mielestä. Jokaisesta päivityksestä tulvi mieleen muistoja; unohtuneita hassuja tapauksia, päivityksiä kirjoitusten kamaluudesta, pari biisiä ja opiskelun iloja sekä julkaisukelvottomia noloja mietteitä. Rivien väleistä muistin myös sen, miten suuri oli pelko siitä, että jäisin tyhjän päälle kirjoitusten loppuessa:

28.10.2013: ” työkkärin sivuilla avoimia paikkoja esim. ”Välivuodenpitäjä” ja ”Lumimies””

5.2.2014: ” Voisko joku keksii järjestelmän, missä täytetään yks ainoo työhakemuslomake ja sit siinä olis lista kaikista Suomen yrityksistä ja pitäis vaan laittaa raksia ruutuun mihin haluu hakee ja se olis siinä?” (Tätä odotan vieläkin)

Puistattaa kun muistelen sitä kevättä. Olin aivan varma, etten koskaan tule saamaan töitä tai koulupaikkaa ja joudun lojumaan kotona loppuelämäni. Kävin muutamissa haastatteluissa, sain myös yhden paikan pienellä tuntimäärällä kotikaupungistani. Pyysin miettimisaikaa ja seuraavalla viikolla kieltäydyin, vaikkei parempaa ehkä tulisikaan. Koko ajan takaraivossa kyti ajatus Tampereelle muutosta. Olin siinä mielessä onnekas, että perhettäni asui Tampereella ja tiesin voivani lähteä uuteen kaupunkiin vailla suunnitelmia. Kaksi päivää lakkiaisten jälkeen muutin isovanhempieni sohvalle.

2.6.2014: ”Kahotaa mitä tästä tulee mutta täällä seikkaillaan” paikassa Tampere.

11.6.2014: ” Eka työpäivä takana ja yks asuntonäyttö ja sit pari tuntii aurinkoo koskenrannassa ja paidattomii miehii puistossa ja elämä on ihanaa”

1.7.2014: ” Hiii maalaushommiin!” paikassa Tammela, Tampere

2.7.2014: ”Tulkaahan käymään!” Ja mahtavan kliseinen kuva oven nimikyltistä.

Jälkeen päin ajateltuna kaikki meni niin hyvin kuin vain olisi ikinä voinut toivoa. En sano teille, että kyllä töitä saa, kun jaksaa vaan yrittää. Muistan miltä tuntuu hakea viidettä kuukautta töitä tuloksetta ja muistan mitä kiehumista nuo sanat aiheuttivat. Toivotan vaan kaikkea hyvää, toivottavasti saatte sen työn tai asunnon tai vaikka sen interrail-matkan josta olette pitkään haaveilleet.

Oman lukionjälkeisen elämänsä suunnittelun voi aloittaa myös ihan puhtaasti kaupungista. Koen, että Tampereelle muutto on ollut ehkä merkittävin yksittäinen päätös elämässäni ja samalla paras päätös jonka olen koskaan tehnyt. Kävin lakkiaisten jälkeen kauppatieteellisen pääsykokeissa, mutten tosissani tahtonut vielä koulun penkille. Jatkoin kesätyöpaikassani välivuoden ajan miettien, onko kauppatieteellinen oikea ala minulle ja keräten motivaatiota pääsykoeurakkaan. Tämä oli minulle oikea valinta, mutten halua ottaa kantaa siihen, miten teidän pitäisi toimia. Toiset pääsevät suoraan korkeakouluun ja toiset viettävät useamman välivuoden eikä mikään ole parempi tai huonompi vaihtoehto jos osaa valita itselleen sen sopivimman tien. Välivuosi tai lakkiaiskesä kannattaa kuitenkin tavalla tai toisella käyttää hyödyksi, ja mikä olisikaan sen parempi tapa kuin seikkailu uuteen kaupunkiin?

Vähänkin pienemmästä paikasta tulevat tietävät sen kaipuun päästä muualle, johonkin missä on uusia naamoja, enemmän kuin kaksi vaatekauppaa ja ravintolaa ja muutakin tekemistä kuin lähipubissa hengailu. Vaikka suurta kaipuuta muualle ei olisikaan, kannattaa silti tutkia avoimin mielin kauempaa löytyviä mahdollisuuksia. Kun monet ystävät ovat samassa elämäntilanteessa, on helpompaa lähteä. Opiskeluajassa on mahtavaa juuri se, miten paljo tulee reissattua uusissa kaupungeissa vanhojen ystävien luona. Joku voisi sanoa, että parempi jos kaikki olisivat samassa kaupungissa, mutta oikeiden ystävien kanssa välimatkoilla ei ole mitään väliä. Siinä vaiheessa viimeistään näkee sen, mitkä ystävyydet ovat niitä ikuisia ja kenen luokse jaksaa reissata viikonlopuksi torstain bileiden jälkeisenä aamuna monta tuntia. Kun kesätyöhaku helmikuun paikkeilla käynnistyy, jätä työnhaun paikkakuntarajaukset tekemättä ja katso huviksesi mitä löytyy. Esimerkiksi Tampereen seudulta löytyy paljon enemmän ylioppilaalle sopivaa kassa-, kahvila- tai myyntityötä kuin pienistä kaupungeista. Kauempaa tulevan on toki hankalampaa reissata työhaastatteluihin, mutta hakemuksia voi aina lähettää ja suunnitella lisää tarpeen tullessa.

Sanotaan, että kaupungin vaihtaminen on helppoa nuorena, koska mitään pakottavia syitä pysyä yhdessä paikassa ei ole. Monilla abeilla löytyy kuitenkin pitkiäkin seurustelusuhteita, jolloin omien haaveiden toteuttaminen vaatii myös toisen osapuolen huomioimista. Jos tahdotte jatkaa yhteistä elämää eteenpäin, ei hätää! Mikäli poika/tyttöystävän haluaa napata mukanaan lukiosta maailmalle, mikä olisikaan parempi paikka kuin monen korkeakoulun ja opiston kaupunki josta jokaiselle löytyy jotain. Tampereella vaihtoehtoja ovat muun muassa kaiken maailman insinööriopinnot, lääketiede ja terveydenhuoltoala, poliisiammattikorkea, kieliä, taidetta ja tietenkin kauppatieteet. Merimieheksi tai poronhoitajaksi haluavan täytyy tosin suunnata muualle. Toisaalta Tampereelta on myös erinomaisen helppo päästä junalla, busseilla tai aktiivisten kimppakyytisivujen avulla viikonlopuksi kotiin tuttuun kainaloon. Ja elleivät nämä vaihtoehdot onnistu, on Tampereella myös hyvät mahdollisuudet uuden kainalon löytämiseen! (Allekirjoittanut ei ole kyllä löytänyt? Missä?)

img-20161107-wa0028

Tampere on suomen kolmanneksi suurin kaupunki jota voisi kehua esimerkiksi kivaksi kesäkaupungiksi kauniilla järvimaisemilla, kuten kaikkia Suomen kaupunkeja. Yksi ehdoton plussa esimerkiksi pk-seutuun nähden on kuitenkin asuntojen hintataso. Keskustan sekä yliopiston läheltä löytyy paljon opiskelija-asuntoja, joista suuri osa on erittäin hyväkuntoisia ja jopa parin vuoden sisällä valmistuneita. Soluhuoneen saa käytännössä heti ja tuurilla saattaa löytää vaikka minkälaisia helmiä esimerkiksi Tampereen opiskelija-asuntosäätiön ”heti vapaat” -osiosta. Yksiötä keskustan läheisyydessä joutuu luultavasti jonottamaan, mutta sen sijaan yksityisiltä markkinoilta on mahdollista löytää nopeasti hyviä opiskelijabudjetin asuntoja ja kimppakämppähuoneita. Esimerkiksi keskustan kampuksen läheltä löytyvät Iidesranta, Kaleva, Tammela ovat opiskelijalle optimaalisia paikkoja asua. Ruuhkapiikki asuntomarkkinoilla sattuu tietenkin loppukesään, jolloin mieleistä asuntoa on hankalampi löytää. Ihan jo tämänkin takia kannattaa harkita opiskelukaupunkiin muuttoa heti kesän alussa ;).

Lopuksi vielä Tampereelle jäämisestä. Hyviä syitä jäädä kotikaupunkiin voivat olla esimerkiksi ystävät ja perhe, kotona asumisen halpuus tai harrastukset. Tampereelle jäämistä ei silti ehkä tarvitse edes perustella, ainakaan muualta muuttaneelle, sillä miksi Tampereelta muka pitäisi lähteä pois? Ulkopaikkakuntalaisen on ainakin vaikea keksiä yhtään hyvää syytä.

On ihmisiä, jotka tietävät tasan tarkkaan mille alalle ja ammattiin he haluavat suunnata ja käyttävät pääsykokeisiin useampia vuosia unelmansa saavuttamiseksi. Suuri osa abeista on kuitenkin yhtä pihalla kuin yläasteen jälkeen. Valtion taholta abeja kehotetaan hakeutumaan suoraan korkeakouluun ja valmistumaan viidessä vuodessa hyvin työllistävälle alalle. Haluaisin sanoa teille vain sen, että kaikki selviää ajallaan, ja jos ei selviä niin mitä sitten? Kokeilkaa, tutkikaa ja seikkailkaa, sillä elämä on vähän niin kuin ylioppilaskirjoitukset; kyllä se aina jotenkin sujuu, kunhan on hyvät eväät.

Seuraavalla kerralla päästään jo siihen, miksi valita kauppatieteet.

img-20160502-wa0001

Jaa Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone

Leave a Comment

Bot check * Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.