Miksi kauppatieteet?

Viimeisimmässä abiblogipostauksessa pohdittiin, miksi juuri Tampere on erinomainen kaupunki opiskelijalle. Myös itselleni (niin kuin varmaan kaikille muillekin) kovin tuttua ahdistusta siitä, minne suuntaa lukion jälkeen käytiin läpi.

Omiin kokemuksiini nojaten voin nyt jälkikäteen todeta, että minua auttoi myös se, että tiesin jo varsin nuoresta asti, minkälaisia asioita haluan minulle suotujen elinvuosien aikana tehdä. Tiesin haluavani liike-elämään, ja omia bisnesideoitani ”toteutinkin” jo ala-asteella kavereideni kanssa aina viidakkobaarista puuveneenveistäjäksi asti. Mikään ei voinut silloin hidastaa idearikasta, mutkat suoriksi vetävillä aivoilla ja vilkkaalla mielikuvituksella varustettua nuorta pojankloppia. Paitsi koulu. Koulun sijaan halusin vain toteuttaa omia projektejani ja itseäni, ja jälkimmäisestä seurasi yleensä ainoastaan julkinen kurinpalautus ja lopulta jälki-istunnossa istuminen, syntyjä syviä pohtien.

Lukiossa ajatukset omasta tulevaisuudesta alkoivat pikkuhiljaa saada realistisempia piirteitä. Tutkin jonkin verran erilaisia vaihtoehtoja, ja vaikka käytännössä lähes koko lukion ajattelin, ettei minusta saa yliopistoon menevää akateemista teoreetikkoa millään, niin avoimin mielin tutkin sitäkin vaihtoehtoa. Mitä enemmän asiaan perehdyin, sitä enemmän huomasin olevani väärässä ajatellessani yliopistoa kuivan teoreettisen tiedon ja pölyisten kirjojen kehtona – tosin joiltain osin se saattaa pitää paikkansa. Luonnollisesti lähtökohtana on teoria eikä käytäntö, mutta se, miten paljon Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulussa tehdään yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa, on vaikuttavaa. Suurin osa valmistuneista siirtyy elinkeinoelämän palveluksiin ja näenkin, että KTM-tutkinto antaa erinomaiset valmiudet lähteä hyvin erilaisille työurille – vain taivas on rajana.

Kauppatieteet antavat jo tutkinnon nimenä viitteitä monitieteisyydestä ja laaja-alaisesta osaamisesta. Hieman yleistäen voidaankin sanoa, että kandidaattivaiheessa opiskelijasta tulee ”jokapaikanhöylä” ja maisterivaiheessa taas hankitaan spesifi ja erikoistava osaaminen. Tampereella kauppatieteissä oma opintosuunta päätetään vasta puolentoista vuoden opintojen jälkeen, jolloin omia preferenssejä kerkeää miettiä hyvin ja eri aineiden kursseja kerkeää opiskelemaan runsaasti. Monilla on tietysti jo hakiessa selvillä, mitä haluaa opiskella, mutta sitä ei kannata murehtia; opiskelijalle annetaan aikaa ja tilaa miettiä, mikä kiinnostaa. Kannattaa huomioida, että peruskurssit, puhumattakaan pääsykoekirjallisuudesta, antavat varsin kapean käsityksen siitä, mitä mikäkin opintosuunta pitää sisällään. Oman mielen avoimuus on siis myös opintosuuntaa miettiessä kovaa valuuttaa.

asiaviikko

Valmistumisen jälkeen elämä kauppatieteiden maisterina – ekonomina – ei ole mustavalkoista. Tutkinto antaa poikkeuksellisen laajat mahdollisuudet luoda hyvin erilaisia uria, eikä ole lainkaan kiveen hakattua, mitä valmistumisen jälkeen voi tehdä. Mahdollisuuksia on rajattomasti, sillä jo erilaisia työnimikkeitä on tuhansia. Kun itse mietin tätä, ajattelen, että ekonomikoulutuksella ja lukiolla on tiettyjä samanlaisia piirteitä; ne tuovat mahdollisuuden tehdä melkein mitä vaan ja toimivat oman elämän suunnittelemisessa erinomaisena pohjana.

Millaista itse opiskelu sitten on? Lyhyesti: elämän parasta aikaa! Rungon elämälle tuovat kurssit, jotka pääsääntöisesti kestävät yhden tai kaksi periodia. Opintojen alussa peruskurssit luovat pohjaa tuleville aineopinnoille ja heti alusta saa jo käsityksen, millaista yliopisto-opiskelu on. Alkuun kurssit ovat suurimmaksi osaksi ns. ”massakursseja”. Tällaiset kurssit suoritetaan lähes aina luentoihin ja tenttikirjallisuuteen perustuvalla luentotentillä. Kun opinnot etenevät, tapahtuu kurssien opetusmetodeissakin kehittymistä; ryhmäkokojen pienentyessä voidaan järjestä enemmän pienryhmäopetusta, joka perustuu keskusteluun, tehdään case-harjoituksia yrityksille tai laaditaan esseitä annetun kirjallisuuden perusteella. Yksi suurimpia eroja opetuksellisesti lukioon verrattuna onkin erilaisten opetusmetodien hyödyntäminen.

Suositeltu etenemistahti on suorittaa 60 opintopistettä (op) vuodessa. Esimerkiksi kaikki peruskurssit ovat 5 op laajuisia, jolloin tällä tahdilla kursseja olisi kolme periodissa, jolloin luentoja tuskin on joka päivä. Lisää kalenterintäytettä tuovat erilaiset harjoitukset, joissa luennoilla opetettuja asioita harjoitellaan tekemällä itse ja näin varmistetaan kurssin asioiden sisäistäminen. Oppiminen ei kuitenkaan perustu siihen, että käydään vain luennoilla kuuntelemassa ja lopuksi suoritetaan tentti, vaan suurimmaksi osaksi itsenäiseen työskentelyyn. Yliopisto-opiskelun helmi, akateeminen vapaus, vastuun ja vapauden välillä tasapainoilu, hyvän ja pahan kamppailu, tuo ajankäytön Harmageddon, on monen väsyneen päivän pelastus ja seuraavan illan taakka. Se kuitenkin tukee loistavasti itselle tehokkaiden opiskelumetodien etsimistä ja hyödyntämistä, kun monella kurssilla riittää pakollisten suoritusten palauttaminen mutta esimerkiksi luennoilla istumista ei vaadita. Luennot tietysti rytmittävät omaa opiskelua luontevasti sen sijaan että tenttiä edeltävänä yönä koittaa oppia tiiliskiven kokoisen kurssikirjan asiat.

Vapaa-ajan ongelmia ei ole, sillä luennoilla jäpittämistä tasapainottaa sitten itse opiskelijaelämä. Vanhempien huolestuneet ajatukset pelkästä kylillä rälläämisestä ovat monesti liioiteltuja, sillä opiskelijaelämä on paljon muutakin kuin vain bileitä ja alkoholin suurkulutusta. Toki viihteellisiä tapahtumia on paljon vapputapahtumista sitseihin eli akateemisiin pöytäjuhliin, mutta yhtä lailla järjestetään myös asiatapahtumia, esimerkiksi yritysekskursioita. Pelkästä osallistumisesta ei ole aina kyse, sillä opiskelijatapahtumille luonteenomainen piirre on, että opiskelijat itse vastaavat niiden järjestämisestä. Tapahtumien järjestäminen on sekä hauska että hyödyllinen kokemus, jossa pääsee itse näkemään, miten pienistä osista muodostuu suuria kokonaisuuksia. Lisäksi opiskelijaelämään kuuluu muun muassa ainejärjestölehtien tekeminen (erittäin hyvää kokemusta tämäkin – vahva suositus!), erilaiset opiskelijoiden liikuntatapahtumat, harrastejärjestöt tai vaikkapa koulutuspoliittinen vaikuttaminen. Skaala on hyvin laaja ja uskallan väittää, että jokaiselle löytyy mielekästä vapaa-ajan tekemistä. Lisäksi kauppatieteiden opiskelijat, kylterit, järjestävät paljon toimintaa maanlaajuisesti, jolloin pääsee tutustumaan myös muiden kaupunkien opiskelijoihin. Parasta antia opiskelijaelämässä ovatkin ihmiset, keihin tutustut.

ritari

Jaa Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone

Leave a Comment

Bot check * Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.